Teodor
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE
Kuvat: Vapaasti by AK
|
|
Täyttänyt 4 vuotta 21.08.2014
Täyttänyt 8 vuotta 26.08.2014
Täyttänyt 16 vuotta 14.09.2017
Täyttänyt 8 vuotta 26.08.2014
Täyttänyt 16 vuotta 14.09.2017
Vappuna 2015 törmäsin Alegren toukokuun teurastusmyyntitopiciin hevostalli.netissä. Tutkin jo huhtikuun listojakin, mutta sieltä ei löytynyt sopivaa hevosta, mutta nyt nappasi - monenkin hevosen kohdalla. Mukaan lähti lopulta kaksi puoliverioriita, Teodor ja Candice. Slovenianpuoliverinen oli minulle täysin vieras rotu, joten otin haasteen vastaan ja orin mukaan kuvioihin. Eikä ole tarvinnut varsinaisesti hävetäkään Teon ostamista!
Teo on vähän ehkä hieman hidasjärkinen tapaus, ainakin maastakäsin. Se ei välttämättä tajua käsittelijänsä toiveita ihan heti ja voi melkein kuvitella lampun syttymisen sen pään päälle tämän tajutessa. Ori onkin vähän sellainen lupsakka tapaus. Paitsi uusien ihmisten seurassa. Niitä Teo katselee pitkään epäluuloisesti kyräillen, mutta tottuessaan muuttuu lupsakaksi itsekseen. Se antaa hoitajan tehdä kaikki hoitotoimenpiteet sen suuremmin mieltään osoittamatta ja onkin sen puoleen helppohoitoinen. Eläinlääkäri saa myös osakseen kyräilyä, mutta kengittäjä on ihan siedettävä tyyppi. Vettä pitää vähän säpsähdellä, mutta sekin osoittautuu joka kerta orin kaveriksi. Yksi asia on kuitenkin aiheuttanut ihmetystä tallissa: Teo erittelee ruokansa. Se ei syö väkirehujaan sekaisin kuten muut tallin hevoset, vaan sen on syötävä jokainen laatu erikseen. Tähän ei ole löytynyt syytä ja tuskin tulee koskaan löytymäänkään.
Ratsastaessa Teo on ihan kiva. Sen ravi on yllättävän isoa, mutta hyvin siellä pystyy loppupeleissä istumaankin. Laukka on tasaista keinuhevoslaukkaa, jota pystyy säätelemään helposti. Se keskittyy aina ratsastajaansa, eikä keksi mitään omiaan. Vähän säpsyhän se on. Ori säikähtää helposti niin omaa varjoaan, maneesin katon naksahdusta, tuulessa heilahtavaa oksaa tai muita yllättäviä asioita. Se kuitenkin unohtaa ainakin hetkeksi säikähtämisen syyn ja keskittyy jälleen asiaan. Teo ei myöskään lähde nelistämään päättömästi säikähtäessään, vaan yleensä reaktio suuntautuu taakse ja/tai ylöspäin, äänen tullessa takaapäin ori pukittaa muutaman kerran. Tältäkin osalta siis suhteellisen mukava hevonen, vaikka eihän nuokaan reaktiot ratsastajalle niitä mieluisimpia ole. Teo yrittääkin aina parhaansa ja tutun ratsastajan kanssa se tuntuu lukevan ratsastajansa ajatuksia.
Uudet asiat saavat Teon testailemaan ratsastajaansa. Ilman satulaa ratsastaminen on Teon kanssa todella haasteellista, sillä ori on yllättävän tarkka ratsastajan asennosta. Ravissa se ei suostu kulkemaan mitenkään, ja laukkakin nousee valtavan pukin kautta. Hyppääminen ei ole Teon vahvuuksia, mutta pari kertaa vuodessa sitä tehdään mielenvirkistyksenä. Ori suorittaa sitäkin puolta varmasti, mutta painaen hieman ehkä kädelle.
Teo on vähän ehkä hieman hidasjärkinen tapaus, ainakin maastakäsin. Se ei välttämättä tajua käsittelijänsä toiveita ihan heti ja voi melkein kuvitella lampun syttymisen sen pään päälle tämän tajutessa. Ori onkin vähän sellainen lupsakka tapaus. Paitsi uusien ihmisten seurassa. Niitä Teo katselee pitkään epäluuloisesti kyräillen, mutta tottuessaan muuttuu lupsakaksi itsekseen. Se antaa hoitajan tehdä kaikki hoitotoimenpiteet sen suuremmin mieltään osoittamatta ja onkin sen puoleen helppohoitoinen. Eläinlääkäri saa myös osakseen kyräilyä, mutta kengittäjä on ihan siedettävä tyyppi. Vettä pitää vähän säpsähdellä, mutta sekin osoittautuu joka kerta orin kaveriksi. Yksi asia on kuitenkin aiheuttanut ihmetystä tallissa: Teo erittelee ruokansa. Se ei syö väkirehujaan sekaisin kuten muut tallin hevoset, vaan sen on syötävä jokainen laatu erikseen. Tähän ei ole löytynyt syytä ja tuskin tulee koskaan löytymäänkään.
Ratsastaessa Teo on ihan kiva. Sen ravi on yllättävän isoa, mutta hyvin siellä pystyy loppupeleissä istumaankin. Laukka on tasaista keinuhevoslaukkaa, jota pystyy säätelemään helposti. Se keskittyy aina ratsastajaansa, eikä keksi mitään omiaan. Vähän säpsyhän se on. Ori säikähtää helposti niin omaa varjoaan, maneesin katon naksahdusta, tuulessa heilahtavaa oksaa tai muita yllättäviä asioita. Se kuitenkin unohtaa ainakin hetkeksi säikähtämisen syyn ja keskittyy jälleen asiaan. Teo ei myöskään lähde nelistämään päättömästi säikähtäessään, vaan yleensä reaktio suuntautuu taakse ja/tai ylöspäin, äänen tullessa takaapäin ori pukittaa muutaman kerran. Tältäkin osalta siis suhteellisen mukava hevonen, vaikka eihän nuokaan reaktiot ratsastajalle niitä mieluisimpia ole. Teo yrittääkin aina parhaansa ja tutun ratsastajan kanssa se tuntuu lukevan ratsastajansa ajatuksia.
Uudet asiat saavat Teon testailemaan ratsastajaansa. Ilman satulaa ratsastaminen on Teon kanssa todella haasteellista, sillä ori on yllättävän tarkka ratsastajan asennosta. Ravissa se ei suostu kulkemaan mitenkään, ja laukkakin nousee valtavan pukin kautta. Hyppääminen ei ole Teon vahvuuksia, mutta pari kertaa vuodessa sitä tehdään mielenvirkistyksenä. Ori suorittaa sitäkin puolta varmasti, mutta painaen hieman ehkä kädelle.
Isälinja: evm
Emälinja: evm
Emälinja: evm
i. Gregot
HOLST, 161cm, ruunikko, evm |
|
e. Lucija
OLD, 167cm, ruunikonkimo, evm |
|
Teon isä Gregot oli 161cm korkea koulupainotteinen holsteinori, joka myytiin vuotiaana kasvattajaltaan Saksasta Sloveniaan. Se aloitti lupaavan kisauransa 5 vuotiaana pärjäten hyvin ikäkilpailuissa. Kymmenvuotiaana ruunikko ori siirtyi GP-luokkiin, jossa vastus luonnollisesti oli kovempi, jopa liiankin kova pienelle Gregotille. Se ei sijoittunut GP-luokissa kertaakaan uransa aikana, mikä oli suuri harmi orin omistajille. Gregotilla oli kyllä hienot liikkeet, mutta ne eivät päässeet jostakin syystä suorituksissa oikeuksiinsa. Gregot oli kuitenkin todella hyvä rakenteeltaan ja oli useiden tammanomistajien suosiossa etenkin Sloveniassa. Orin nimi näkyykin lähinnä slovenianpuoliveristen isänä, mutta Saksassa on myös pari holsteinvarsaa Gregotista. Isänisä Silvester oli kasvattajansa yksi ylpeydenaiheista jo pienenä varsana. Suuri, 170 senttinen tummanruunikko ori osoittautui jo ratsutuksessa potentiaaliseksi kouluhevoseksi ja niin kasvattaja oli arvellutkin Silvesterin syntymästä saakka. Hieman ehkä pehmoksi sanottu ori esiintyi ryhdikkäänä ja mitä suurempi yleisö, sitä parempia tuloksia Silvester teki. Ori olikin tuttu näky arvokilpailuissa aina olympialaisia myöten, sillä juuri näissä kisoissa ori teki parhaimmat tuloksensa. Kasvattaja-omistaja siirsi ansioikkaan kilpauran jälkeen Silvesterin jalostukseen ja siitä olikin kysyntää. Orin hinnat olivat kuitenkin korkealla, joka karkoitti suurimman osan tammanomistajista. Silvester onkin todella harvojen hevosten suvuissa. Isänemä Hedvika oli eteläisessä Saksassa syntynyt ruunikko tamma. Mukavuudenhaluinen tamma ei ollut helpoimmasta päästä ratsastaa ja se ilmoitti heti, mikäli sitä ei huvittanut jokin asia. Juuri tästä syystä Hedvikalla ei kilpailtu juurikaan, vain vaativalle tasolle saakka. Tamma osoittautui kuitenkin hyvin äidilliseksi tapaukseksi, joten se siirtyi jo suhteellisen nuorena siitoskäyttöön jättäen jälkeensä useita varsoja, joista on tullut hyviä kilpahevosia.
Teon emä Lucija oli temperamentinen, suurehko tamma. Se oli kasvattajansa ensimmäisiä kasvatteja, joten se asui useita vuosia synnyintallillaan kilpaillen kenttäratsastuksessa. Vasta myöhemmin eräissä kisoissa Lucijaan kiinnitettiin huomiota kouluosuudella. Suhteellisen tunnetun siittolan omistaja tarjosi tammasta suuren summan ja näin ruunikonkimo tamma vaihtoi omistajaa ensimmäistä kertaa. Ja niin vaihtui pääkilpailulajikin: ostaja oli nähnyt Lucijan potentiaalin kouluratsastuksessa, eikä todellakaan erehtynyt. Tamman laukkaa kehuttiin jokaisessa kilpailussa ja se myös nautti siitä, että kisareissut lyhenivät huomattavasti. Lucija jätti useita hienosti kouluradoilla pärjääviä jälkeläisiä ja osa näistä on myyty myös Slovenian ulkopuolelle. Emänisä Mitja oli nöyrä ruunikonkimo ori, joka kilpaili päälajinaan kenttäratsastus. Satunnaisesti Mitjaa näki myös koulu- ja esteradoilla, mutta enimmäkseen Mitja kilpaili omistajansa kanssa kenttää. Ori oli kova menijä, jolla riitti vielä roimasti kestävyyttäkin, joten se oli parhaimmillaan raskaalla maastokokeella. Se oli varma askelistaan ja omistajansa mukaan ei koskaan kieltänyt tai kolauttanut kavioitaan maastoesteisiin. Tämä näkyi myös rataesteillä, sillä estekokeissa sen ei nähty kertaakaan pudottavan puomeja edes verryttelyssä. Mitjaa käytettiin ahkerasti kenttä- ja estehevosten jalostuksessa ja Lucija onkin ainut sen jälkeläisistä, joka on kerännyt mainetta kouluratsastuksessa. Emänemä Katarina tyttärensä tavoin hyvin temperamenttinen kenttähevonen. Iso, lähes 170 senttinen, ruunikko tamma asui koko ikänsä kasvattajallaan kilpaillen Saksassa. Arvokisoihin saakka tammaa ei ilmoitettu Saksan mestaruuksia pidemmälle, vaikka potentiaalia olisikin riittänyt. Kun Katarina oli ratsastajineen tunnettu koko Saksan hevospiireissä, siirrettiin tamma siitoskäyttöön. Se jättikin jälkeensä kaikissa kolmessa lajissa menestyneitä jälkeläisiä, eli mikään turhake ei Katarina ollut!
Teon emä Lucija oli temperamentinen, suurehko tamma. Se oli kasvattajansa ensimmäisiä kasvatteja, joten se asui useita vuosia synnyintallillaan kilpaillen kenttäratsastuksessa. Vasta myöhemmin eräissä kisoissa Lucijaan kiinnitettiin huomiota kouluosuudella. Suhteellisen tunnetun siittolan omistaja tarjosi tammasta suuren summan ja näin ruunikonkimo tamma vaihtoi omistajaa ensimmäistä kertaa. Ja niin vaihtui pääkilpailulajikin: ostaja oli nähnyt Lucijan potentiaalin kouluratsastuksessa, eikä todellakaan erehtynyt. Tamman laukkaa kehuttiin jokaisessa kilpailussa ja se myös nautti siitä, että kisareissut lyhenivät huomattavasti. Lucija jätti useita hienosti kouluradoilla pärjääviä jälkeläisiä ja osa näistä on myyty myös Slovenian ulkopuolelle. Emänisä Mitja oli nöyrä ruunikonkimo ori, joka kilpaili päälajinaan kenttäratsastus. Satunnaisesti Mitjaa näki myös koulu- ja esteradoilla, mutta enimmäkseen Mitja kilpaili omistajansa kanssa kenttää. Ori oli kova menijä, jolla riitti vielä roimasti kestävyyttäkin, joten se oli parhaimmillaan raskaalla maastokokeella. Se oli varma askelistaan ja omistajansa mukaan ei koskaan kieltänyt tai kolauttanut kavioitaan maastoesteisiin. Tämä näkyi myös rataesteillä, sillä estekokeissa sen ei nähty kertaakaan pudottavan puomeja edes verryttelyssä. Mitjaa käytettiin ahkerasti kenttä- ja estehevosten jalostuksessa ja Lucija onkin ainut sen jälkeläisistä, joka on kerännyt mainetta kouluratsastuksessa. Emänemä Katarina tyttärensä tavoin hyvin temperamenttinen kenttähevonen. Iso, lähes 170 senttinen, ruunikko tamma asui koko ikänsä kasvattajallaan kilpaillen Saksassa. Arvokisoihin saakka tammaa ei ilmoitettu Saksan mestaruuksia pidemmälle, vaikka potentiaalia olisikin riittänyt. Kun Katarina oli ratsastajineen tunnettu koko Saksan hevospiireissä, siirrettiin tamma siitoskäyttöön. Se jättikin jälkeensä kaikissa kolmessa lajissa menestyneitä jälkeläisiä, eli mikään turhake ei Katarina ollut!
Jälkeläisinfo
Teodor ottaa vastaan tammoja! Sen värin genotyyppi on Ee/Ata.
|
s. 26.04.2016 ewb-t. Theodora (e. Scribbles Lizzie) sivut kadonneet
s. 10.10.2017 pv-t. Tropika (e. Torina) |
Kilpailuinfo
21.08.2014 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 1/30
31.08.2014 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 3/27 01.09.2014 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 3/27 02.09.2014 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 5/27 03.09.2014 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 4/27 16.09.2014 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 2/30 20.09.2014 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 4/30 21.09.2014 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 5/30 25.08.2014 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 2/30 25.08.2014 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 2/30 26.08.2014 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 2/30 30.05.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 2/27 07.06.2015 - KRJ - kutsu - Intermediate II - 3/25 08.06.2015 - KRJ - kutsu - Intermediate II - 1/25 09.06.2015 - KRJ - kutsu - Intermediate II - 3/25 02.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 1/30 02.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 5/30 02.07.2015 - KRJ - kutsu - Intermediate II - 4/21 03.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 4/30 03.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 5/30 |
05.07.2015 - KRJ - kutsu - Intermediate II - 2/21
07.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 5/30 07.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 1/25 08.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 2/25 09.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 3/30 10.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 1/20 11.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 5/30 12.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 5/30 13.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 4/20 14.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 1/20 15.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 4/30 16.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 1/30 17.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 4/30 18.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 4/30 27.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 5/39 28.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 2/24 30.07.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 3/24 17.08.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 5/41 21.08.2015 - KRJ - kutsu - Grand Prix - 2/41 |
31.07.2015 - KRJ Cup - kutsu - Grand Prix - 1/135
30.09.2015 - KRJ Cup - kutsu - Inter II - 1/173 31.10.2015 - KRJ Cup - kutsu - Grand Prix - 15/189 22.09.2016 - KRJ Champions - KN Special 2009 (Senior Champion) - 4/68 (69,854%) 28.02.2017 - KRJ Cup - kutsu - Grand Prix - 7/86 21.09.2017 - KRJ Champions - KN Special 2009 (Senior Champion) - 4/73 (75,882%) |
Päiväkirja
01.05.2015 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Criminal Poniesin orikanta onkin vaatinut hieman elvytystä, joten niitä olin etsinytkin silmä tarkkana. Näin vapun kunniaksi päätin tutkailla hevostalli.netiä, niin kuin yleensäkin, ja pistin silmäni erityisesti kahteen oriin. Molemmat ovat ruunikoita, päänmerkitkin ovat lähestulkoon samat. Tummanruunikko Teodor on komea ilmestys ja tallipihalle saapuessaan päästi ilmoille oikein kunnon kiljunnat. Orilla on kisattu jonkin verran, joten päästään heti aloittamaan hommat, kunhan on ensin pari päivää saanut tutustua paikkoihin. Tulevaisuudessa orin nimi saattaa näkyä varsinkin Criminal-ratsuponivarsojen suvuissa, oman tallin puoliverijalostuksesta tämä ori pysyy kauempana, sillä rotu ei ole ilmeisesti sallittu FWB-jalostuksessa. Laatuarvosteluihin tietenkin pyritään, mutta saa nähdä miten meidän loppujen lopuksi oikein käy sen suhteen.
19.07.2015 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Teo on kyllä tehnyt aivan mahdottoman hienoja suorituksia kisoissa! Ollaanhan sitä tietysti jääty lukemattomia kertoja sijoitusten ulkopuolelle, mutta sijoituksia myös tuli reilussa kahdessa viikossa reippaasti yli kymmenen kappaletta. Kohta ollaan tämänkin orin kanssa laatisvaiheessa ja pian saa alkaa suunnittelemaan jo varsojakin tälle herralle.
Tänään rankan kisaputken päätteeksi päätin kokeilla jotakin uutta Teon kanssa. Kapusin nimittäin orin selkään ilman satulaa suunnitelmanani kokeilla, että miten hevonen siihen reagoi ja saada myös vähän jumppailtua hevosta. Teo oli aivan hämillään kun kiipesin kentän aidalta sen selkään eikä välissä ollutkaan mitään. Käynti sujui ihan normaaliin tapaan, mutta ravissa ori ei suostunut oikein kulkemaan ollenkaan hytkyessäni sen isossa ravissa. Se jumitti, peruutti ja pomppi muutenkin. Tiukalla vaatimisella Teokin suostui liikkumaan edes eteenpäin, joten otin laukkaa, joka nousikin ison pukin kera. Juuri ja juuri pysyin kyydissä, mutta tämän jälkeen ei Teo enään sitten testaillutkaan.
21.12.2015 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Tänään, kun talliin saapui kaksi uutta hevosta lisää, päätin tehdä pieniä karsinapaikkamuutoksia. Ensimmäisenä ajattelin siirtää jo kilpailu-uransa päättäneitä pihattoon ja tuoda kilpailevia hevosia pihatosta talliin. Teo siis siirtyi alatallista pihattoon yksi ja sai uusiksi asuinkavereikseen Merryn, Lakun, Tessun ja Monnin. Orit ottivat hieman kovempaakin taistelua keskenään, mutta lopulta erkanivat omiin paikkoihinsa. Jokaikinen hevonen oli aivan kurainen, olihan tiedossa täysin lumeton joulu.
Teon kanssa ollaan treenattu kovaa tahtia laatuarvosteluihin. Kisatulokset ollaan saatu kasaan jo aikoja sitten, eli nyt se on vain jälkeläisistä - joita on tällä hetkellä huimat nolla kappaletta - ja treenistä kiinni. Teo onkin ollut treeneissä aivan huippukiva, se ei varmaan kisatessaan ikinä ole ollut noin kiva ratsastaa kuin mitä kisaamisen jälkeen on ollut. Maastoiltu ollaan myös ahkerasti tuuppailujen lisäksi ja tulipa sitä tehtyä kavalettitreeniäkin, vaikkei hyppääminen olekaan ihan se Teon juttu.
20.01.2016 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Jo pitkään jatkuneet pakkaset olivat vasta nyt alkaneet hellittämään, mutta silti päädyin Teon selkään satulatta. Ajattelin tehdä ihan simppelin humputtelutreenin, jos niin edes voi sanoa. Eli vähän kaikkea sekaisin. Kävelin loimella vuoratun hevosen kanssa ensin tallin lähiympäristössä pitkät alkukäynnit, jonka jälkeen ratsastin maneesiin kävellen siellä vielä pari kierrosta. Tämän jälkeen aloin ravailemaan ja pistin itseni kunnolla töihin keventäen. Ilman satulaa keventäminen on muuten todella raskasta puuhaa loppupeleissä, eikä sitä jaksa kovinkaan pitkään - ainakaan minun kunnollani. Kun olin ravaillut muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan tehden samalla voltteja ja ympyröitä niin nostin laukan. Teo laukkasi innoissaan ja hieman päätään viskoen, mutta kuunteli kuitenkin todella hyvin istuntaa eikä täten edes ajatellut lähtevänsä käsistä. Laukkaverryttelyn jälkeen työskentelin hetken ravissa tehden avotaivutuksia ja pohkeenväistöjä sun muuta suhteellisen helppoa. Edelliseltä ratsukolta oli jäänyt muutama yksittäinen este maneesiin: suhteutettu ristikkolinja R- ja M -kirjainten välistä S- ja E -kirjainten väliin, pieni pysty lävistäjän BH alkuun sekä pitkän kuuden askeleen pystylinja pituushalkaisijalle. Ajattelinkin ottaa vielä muutamia hyppyjä, sillä se toisi pientä vaihtelua Teon normaaliin ratsastukseen. Nostin oikean laukan ja otin jälkimmäiselle ristikolle pari hyppyä. Tämän jälkeen tulin kaikki ratana: jälkimmäinen ristikko, yksittäinen pysty, ristikkolinja ja pituushalkaisijalla oleva pystylinja. Teo painoi menemään minkä pystyi, enkä voinut olle lainkaan nauramatta orin innolle. Pysyin vain vaivoin kyydissä juurikin tämän naurun takia...
01.02.2016 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Teon syntymäpäivää juhlittiin irtojuoksutuksella maneesissa. Juoksutin oria ehkä viitisen minuuttia liinassa käyden nopeasti jokaisen askellajin läpi. Tämän jälkeen päästin ruunikon irti juoksemaan vapaasti. Teolla meni hetki tajuta, että se oli vapaana, mutta pian se ampaisi laukkaan lähtiessäni peruuttamaan keskemmälle maneesia. Se heitti hirveän kokoisia pukkeja ja olin vain onnellinen, etten ollut hevosen selässä... Hetken laukkailun jälkeen Teo alkoi näyttämään hienoa raviaan ja leukani meinasi tipahtaa maahan asti tuijottaessani oria. Miksei se näyttänyt kisoissa tuollaista ravia!? Teo olisi voinut juosta vielä vaikka kuinka pitkään ja näyttikin erittäin pettyneeltä ottaessani sen takaisin liinaan ravailemaan. Kävelytin hevosta vielä noin vartin verran, jotta sen hengitys tasaantuisi aivan varmasti.
Criminal Poniesin orikanta onkin vaatinut hieman elvytystä, joten niitä olin etsinytkin silmä tarkkana. Näin vapun kunniaksi päätin tutkailla hevostalli.netiä, niin kuin yleensäkin, ja pistin silmäni erityisesti kahteen oriin. Molemmat ovat ruunikoita, päänmerkitkin ovat lähestulkoon samat. Tummanruunikko Teodor on komea ilmestys ja tallipihalle saapuessaan päästi ilmoille oikein kunnon kiljunnat. Orilla on kisattu jonkin verran, joten päästään heti aloittamaan hommat, kunhan on ensin pari päivää saanut tutustua paikkoihin. Tulevaisuudessa orin nimi saattaa näkyä varsinkin Criminal-ratsuponivarsojen suvuissa, oman tallin puoliverijalostuksesta tämä ori pysyy kauempana, sillä rotu ei ole ilmeisesti sallittu FWB-jalostuksessa. Laatuarvosteluihin tietenkin pyritään, mutta saa nähdä miten meidän loppujen lopuksi oikein käy sen suhteen.
19.07.2015 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Teo on kyllä tehnyt aivan mahdottoman hienoja suorituksia kisoissa! Ollaanhan sitä tietysti jääty lukemattomia kertoja sijoitusten ulkopuolelle, mutta sijoituksia myös tuli reilussa kahdessa viikossa reippaasti yli kymmenen kappaletta. Kohta ollaan tämänkin orin kanssa laatisvaiheessa ja pian saa alkaa suunnittelemaan jo varsojakin tälle herralle.
Tänään rankan kisaputken päätteeksi päätin kokeilla jotakin uutta Teon kanssa. Kapusin nimittäin orin selkään ilman satulaa suunnitelmanani kokeilla, että miten hevonen siihen reagoi ja saada myös vähän jumppailtua hevosta. Teo oli aivan hämillään kun kiipesin kentän aidalta sen selkään eikä välissä ollutkaan mitään. Käynti sujui ihan normaaliin tapaan, mutta ravissa ori ei suostunut oikein kulkemaan ollenkaan hytkyessäni sen isossa ravissa. Se jumitti, peruutti ja pomppi muutenkin. Tiukalla vaatimisella Teokin suostui liikkumaan edes eteenpäin, joten otin laukkaa, joka nousikin ison pukin kera. Juuri ja juuri pysyin kyydissä, mutta tämän jälkeen ei Teo enään sitten testaillutkaan.
21.12.2015 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Tänään, kun talliin saapui kaksi uutta hevosta lisää, päätin tehdä pieniä karsinapaikkamuutoksia. Ensimmäisenä ajattelin siirtää jo kilpailu-uransa päättäneitä pihattoon ja tuoda kilpailevia hevosia pihatosta talliin. Teo siis siirtyi alatallista pihattoon yksi ja sai uusiksi asuinkavereikseen Merryn, Lakun, Tessun ja Monnin. Orit ottivat hieman kovempaakin taistelua keskenään, mutta lopulta erkanivat omiin paikkoihinsa. Jokaikinen hevonen oli aivan kurainen, olihan tiedossa täysin lumeton joulu.
Teon kanssa ollaan treenattu kovaa tahtia laatuarvosteluihin. Kisatulokset ollaan saatu kasaan jo aikoja sitten, eli nyt se on vain jälkeläisistä - joita on tällä hetkellä huimat nolla kappaletta - ja treenistä kiinni. Teo onkin ollut treeneissä aivan huippukiva, se ei varmaan kisatessaan ikinä ole ollut noin kiva ratsastaa kuin mitä kisaamisen jälkeen on ollut. Maastoiltu ollaan myös ahkerasti tuuppailujen lisäksi ja tulipa sitä tehtyä kavalettitreeniäkin, vaikkei hyppääminen olekaan ihan se Teon juttu.
20.01.2016 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Jo pitkään jatkuneet pakkaset olivat vasta nyt alkaneet hellittämään, mutta silti päädyin Teon selkään satulatta. Ajattelin tehdä ihan simppelin humputtelutreenin, jos niin edes voi sanoa. Eli vähän kaikkea sekaisin. Kävelin loimella vuoratun hevosen kanssa ensin tallin lähiympäristössä pitkät alkukäynnit, jonka jälkeen ratsastin maneesiin kävellen siellä vielä pari kierrosta. Tämän jälkeen aloin ravailemaan ja pistin itseni kunnolla töihin keventäen. Ilman satulaa keventäminen on muuten todella raskasta puuhaa loppupeleissä, eikä sitä jaksa kovinkaan pitkään - ainakaan minun kunnollani. Kun olin ravaillut muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan tehden samalla voltteja ja ympyröitä niin nostin laukan. Teo laukkasi innoissaan ja hieman päätään viskoen, mutta kuunteli kuitenkin todella hyvin istuntaa eikä täten edes ajatellut lähtevänsä käsistä. Laukkaverryttelyn jälkeen työskentelin hetken ravissa tehden avotaivutuksia ja pohkeenväistöjä sun muuta suhteellisen helppoa. Edelliseltä ratsukolta oli jäänyt muutama yksittäinen este maneesiin: suhteutettu ristikkolinja R- ja M -kirjainten välistä S- ja E -kirjainten väliin, pieni pysty lävistäjän BH alkuun sekä pitkän kuuden askeleen pystylinja pituushalkaisijalle. Ajattelinkin ottaa vielä muutamia hyppyjä, sillä se toisi pientä vaihtelua Teon normaaliin ratsastukseen. Nostin oikean laukan ja otin jälkimmäiselle ristikolle pari hyppyä. Tämän jälkeen tulin kaikki ratana: jälkimmäinen ristikko, yksittäinen pysty, ristikkolinja ja pituushalkaisijalla oleva pystylinja. Teo painoi menemään minkä pystyi, enkä voinut olle lainkaan nauramatta orin innolle. Pysyin vain vaivoin kyydissä juurikin tämän naurun takia...
01.02.2016 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Teon syntymäpäivää juhlittiin irtojuoksutuksella maneesissa. Juoksutin oria ehkä viitisen minuuttia liinassa käyden nopeasti jokaisen askellajin läpi. Tämän jälkeen päästin ruunikon irti juoksemaan vapaasti. Teolla meni hetki tajuta, että se oli vapaana, mutta pian se ampaisi laukkaan lähtiessäni peruuttamaan keskemmälle maneesia. Se heitti hirveän kokoisia pukkeja ja olin vain onnellinen, etten ollut hevosen selässä... Hetken laukkailun jälkeen Teo alkoi näyttämään hienoa raviaan ja leukani meinasi tipahtaa maahan asti tuijottaessani oria. Miksei se näyttänyt kisoissa tuollaista ravia!? Teo olisi voinut juosta vielä vaikka kuinka pitkään ja näyttikin erittäin pettyneeltä ottaessani sen takaisin liinaan ravailemaan. Kävelytin hevosta vielä noin vartin verran, jotta sen hengitys tasaantuisi aivan varmasti.